Heidi Hiden-Knuutilan tervehdyspuhe Vauhdin 110-vuotisjuhlassa
Toijalan Vauhdin 110-vuotisjuhla 6.5.2017
Tervehdyspuhe
Heidi Hidén-Knuutila
Toijalan Vauhdin puheenjohtaja
Hyvät Vauhdin ystävät!
Meitä on täällä hieno joukko koolla juhlistamassa Toijalan Vauhdin 110-vuotista taivalta, ja toivotan teidät kaikki mitä lämpimimmin tervetulleiksi!
Juhlamme on osa Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumaketjua Akaassa, ja itsenäisen Suomemme taivalta voi hyvin seurata urheiluseuran näkökulmasta. Vauhti oli aluksi Akaan Nuorisoseuran voimistelu- ja urheiluosasto. Vauhdin perustaminen ajoittui huhtikuulle 1907, jolloin valmistauduttiin Toijalassa pidettäviin ensimmäisiin Pohjois-Hämeen nuorisoseurain liiton laulu-, soitto- ja urheilujuhliin. Tarvittiinhan siis urheiluosastokin laulun ja soiton lisäksi! Urheilulajeina olivat tuolloin kuulantyöntö, pituushyppy, kilometrin juoksu ja kolmiottelu. Tämän jälkeen Vauhtiin perustettiin voimistelujoukkuekin.
Vauhdin nimi valittiin, mutta vahvana nimivaihtoehtona oli myös ”Jukolaiset”. Toimintahan alkoi sortokauden aikana kansan vahvistamisena ”idän myrskyjä” vastaan.
Hiihto tuli talviaikaan mukaan lajivalikoimaan ja samoin pitkäpallo ja Tahko Pihkalan kehittämä pesäpallo. Hiihtohuumaa on Toijalassa koettu jo 1920-luvulla, kun Matti Ritola muutti paikkakunnalle v. 1923 ja edusti Suomea ensimmäisissä talviolympialaisissa Chamonix´ssa. Paikallislehdessä oli tunnelmia kuvaava kirjoitus:
Onnittelemme Toijalaa, toijalalaisia ja itseämme, koska olemme toijalalainen. Olemme olympialainen paikka, viisi sellaista vain on maassamme ja yksi niistä Toijala. Oi sinä kurainen kylä. Kaikkine uusine kyltteinesi, tekemättömine teinesi ja muine laitoksinesi olet koroitettu kuolemattomien joukkoon. Meillä on mies mennyt Olympialaisiin hiihtämään…”
SM-tasollakin tuli toinen sija 5 x 10 km:n hiihdossa.
Myös painia harrastettiin, kun innostus kasvoi suomalaispainijoiden menestyessä maailmalla. Nuorisoseuran muu toiminta karsasti hieman hienhajuisia painiharjoittelijoita näyttämötiloissa, ja he saivat häädön rautatieläisten lukusaliin harjoittelemaan.
Urheiluinnostuksen kasvaessa kasvoivat vaatimukset urheilukentän suhteen, ja sinnikkäiden neuvottelujen tuloksena vihittiin uusi urheilukenttä v. 1925. Sijainti oli loistava keskellä kylää kirkon vieressä, ja siinä se on vieläkin. Urheilulehdessä kenttää pidettiin yhtenä maakuntien parhaimmista.
Yleisurheilu vahvistui ja samoin pesäpallo uuden kentän myötä. Vauhdin nuorten joukkue voitti pesäpallon Suomen mestaruuden v. 1929, ja tästä joukkueesta perustettiin itsenäinen pesäpalloseura Toijalan Pallo-Veikot, joka toi mm. pesäpallon Suomen mestaruudet Toijalaan v. 1945 ja 1946. Toijala sai maineen kovana pesäpallopaikkakuntana pitkälle tulevaisuuteen, jopa niin, että armeijaan mennessä pidettiin alokasta ilman muuta kovana pesäpalloilijana, jos hän tuli Toijalasta!
Vauhti irtautui Nuorisoseuran toiminnasta, koska varoja haluttiin kerätä iltamatanssien järjestämisellä, eikä Nuorisoseura sallinut tanssahtelua yli yhden jälkeen yöllä. Saatesanoina sotien jälkeen Nuorisoseura toivoi itsenäisen Vauhdin kasvattavan edelleenkin ”hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia”. Näin varmaankin on tapahtunut, totesihan seuran perustajana mukana ollut Arvo Ylppö Vauhdin 80-vuotisjuhlassa v. 1987, että kansan yleisterveys on kohonnut ja Vauhtikin voi ottaa siitä osa-ansion.
Vauhdin pitkälle taipaleelle on mahtunut hienoja hetkiä. Seuran kasvatti, seiväshyppääjä Eeles Landström, joka on täällä tänään juhlassa mukana, saavutti mm. olympiapronssia Roomassa ja rikkoi lukemattomia ennätyksiä. Hän oli todellinen lähettiläämme maailmalla. Eeleksen kilpakumppaneista Viialan puolelta on täällä paikalla Risto Ankio ja Timo Koskela, ja Toijalan ja Viialan välillä oli kisailua kuin Suomi-Ruotsi-otteluissa konsanaan. Hyppääjät kannustivat toisiaan yhä parempiin suorituksiin.
Viiala-Toijala-viestihiihto oli vuosikymmeniä ainutlaatuinen traditio Suomessa, ja ensimmäisen hiihdon jälkeen 1930-luvun alussa Viialan valmentaja oli luvannut Toijalan voiton jälkeen, että viialalaisten sukset poltetaan Toijalan torilla, jos seuraavanakin vuonna Toijala voittaa. Historiikki ei kerro, kuinkakohan mahtoi käydä. Hiihdon vetäjänä toimi 1954-1977 Aimo Niittymäki, jolla oli todella suuri sydän hiihdolle, ja hänen tyttäriään on täällä tänään juhlimassa kanssamme. Mm. Rauli Uotila, Pauli Kinnunen ja Laihasen veljekset Erkki ja Eero olivat kovan luokan menijöitä, ja jos heillä olisi ollut kunnon huoltojoukot apunaan, olisi menestys voinut olla vaikka mitä. Erkki Laihanen muisteli, että kerran Salpausselälle kisailemaan matkatessaan keli oli muuttunut äkillisesti täysin nuoskan puolelle, ja hän oli saanut joltakin paikalliselta isännältä tervamönjää liisteriksi suksien pohjiin. Salpausselän mäet ovat tarjonneet kovan haasteen tuolloin.
Tehtailija Erkki Ahonen sponsoroi hiihtourheilua, ja jotta Niittymäen ajan jälkeen hiihtovire säilyisi paikkakunnalla ideoi hän Timo Kinnarin kanssa hiihtokisat Toijalaan eli Pertti Ahosen muistohiihdot, joita järjestettiin vuodesta 1979 alkaen melkein kolmen vuosikymmenen ajan. Hiihtomiehet Rauno Hakala, Jukka Pulakka ja Heikki Laakso muutamia nimiä mainitaksemme organisoivat projektin, jonka avulla paikallinen elinkeinoelämä ja mm. maanviljelijät tukkeja lahjoittamalla mahdollistivat nuorille hiihtäjille harjoitteluolosuhteet. Tuloksena oli SM-viestipronssi v. 1996, mikä on upea saavutus. Maailman cupin pisteillä oli parhaimmillaan kolmekin hiihtäjää Toijalan Vauhdista. Menestyksen alkuaikoina eri puolilla Suomea ihmeteltiin, että mikä ihmeen Toijalan Vauhti…?!
Sprinttihiihtojakin järjestettiin edelläkävijöinä suurten katsojamäärien kerääntyessä ensin Nahkialanjärven ja myöhemmin Nahkialanvuoren maisemiin. Seuramme kasvatti Jaakko Holkeri ponnisti täältä Hiihtoliiton johtoon asti! Onkin hyvä muistella näitä nyt, kun hiihdon saralla on valitettavasti nykyään täällä hiljaisempaa, ja talvetkin ovat olleet vähemmän lumisia.
Martti Nykänen, joka toimi pariinkin eri otteeseen seuramme puheenjohtajana 1980-luvulla ja on tänään täällä paikalla, sai Tukholmassa käydessään idean seuratessaan katujuoksua: tällaista pitää saada Toijalaankin! Maantiejuoksu Toijala-Hölkkä sai alkunsa v. 1982, ja sitä juostaan edelleenkin huhtikuisin ns. Ketunpesälenkkinä.
Ilkka Leino ideoi yleisurheilujaoston vetäjänä legendaarisen Moottoritiejuoksun, joka toteutettiin uudella 3-tiellä juuri ennen moottoritien avautumista. Mitali tästä juoksusta on nähtävillä tuolla näyttelypöydällä. Edelleenkin harmittelen, kun silloin luin Aamulehdestä tästä juoksusta, mutta en päässyt tulemaan.
Robin Millard valmensi pikajuoksijatyttöjä, ja 2000-luvun alkupuolella koko kylä jännitti Emman, Nellin ja Nooran ja kumppaneiden menestystä SM-tasolla asti. Saara Saunamäki toi lukuisia SM-tason nuorten voittoja kävelyssä Toijalaan. Noora kilpailee edelleen ja lähettää meille terveisiä Etelä-Afrikasta, missä on parhaillaan Robinin kanssa harjoitusleirillä.
Legendaarista kestävyysjuoksijaa Lasse Vireniä oli myös pyydetty osallistumaan juhlaan.
Pyysimme Lasse Vireniä tähän juhlaamme, mutta valitettavasti hän oli estynyt tulemaan. Lasse kuitenkin lähetti vauhdikkaat terveisensä kunnioitettavaan ikään ehtineelle seurallemme, eli: ’Jatkukoon urheilun into ja hurmos pitkään Akaan Toijalassa - toivotan teille kaikille Vauhdin ystäville oikein antoisaa juhlaa, ja iloitaan yhdessä urheilumuistoistamme!’